Kesätapahtuma 2002

Napapiirin perhokalastajien nuorisoleiri ja kesätapahtuma järjestettiin Ounasjokivarressa Maijasessa 6.-7. heinäkuuta. Sylttytehtaana toimi Ounasmökit pari kilometriä wanhalta Saamenmaan rajalta Molkokönkäältä ylävirtaan.

Saunamökki uhkui kodikkuutta, kun saavuimme Maijaseen. Paikalla useamman päivän leireillyt seuran nuoriso oli sananmukaisesti levittäytynyt yhden katon alle. Pojilla oli mennyt jokivarressa myöhään ja hirsien raoista kuului tasainen sahaus. Vain leirin vetäjä Markku oli potkaissut veneen vesille ja painunut alavirtaan Könkään niskalle kalalle.

Niin kaunis ja kuiva kun mennyt kesä olikin, jämähti juhannuksen jälkeen saderintama lähes koko Lapin ylle. Ounasjoen kokoisessa vapaassa joessa useamman päivän sateet tarkoittavat kesätulvia; laajan valuma-alueen vedet niin Hetan ja Pallaksen tunturialueilta kuin Puljun ja Kiistalan metsäkairoista täyttävät jängät ja lopuksi jokiuoman. Ranta oli siirtynyt metrillä ylös ja vedessä virtasi heinää sun muuta risua valtoimenaan. Melkein joka heitolla oli tärpännyt, heinäharri tai partahauki. Syötävää kalaa oli saatu leirin aikana vain mauksi. Ottiperhoiksi, siis joihin kala oli todistetusti reagoinut, olivat osoittautuneet painavat paikan päällä sidotut lyijymöykyt ja kuulapäät. Olipa Jullin kuulapää nähty sadeyönä nurmikolla lasipurkin kanssa konttaamassakin. Noh, pojilla oli ollut mukavaa, aina kalareissu kotiolot voittaa.

Kalastuskilpailu aloitettiin iltakuudelta ja kilpailualue rajattiin Meltauksen ja Kaukosen siltojen väliin. Kalastusalue kattoi siis noin 80 km pätkän könkäitä, koskia, nivoja, kareja, akanvirtoja ja suvantoja. Paikalle kerääntyneet parikymmentä jäsentä lähtivät vavat tanassa joko jalan leirin yläpuoliselle nivalle tai sitten venekyydillä alavirtaan könkäälle. Nyt ei tavoiteltu pelkästään saamamiehen mainetta vaan myös Martinkylän Teukan kunniaksi nimettyä uutta kiertopalkintoa, Tampukkaa.

 

 

 

 

 

Tulvavesien jylinä itäväylän könkäästä toppuutteli suurempia haluja kokeilla saareen luovimista. Niinpä allekirjoittanut kipparoi täyteenahdetun venekuljetuksen länsiväylän niskalle, josta alettiin kalastella. Muutamia alamittaisia harreja saatiin roskien seasta ongittua. Tyhjän saa pyytämättäkin, joten aikamme tulisteltua päätimme palata saunanlämmitykseen. Viisiheppainen jammu ulisi suviyössä, kun hinasimme junioreiden kaukaloa vastavirtaan. Sadekuurojen välissä kaunis sateenkaari valaisi maiseman.

Sauna oli jo lämmin, kun saavuimme; kokeneet harrinpyytäjät olivat tehneet nopeat johtopäätöksensä veden viistäessä rantapajukkoa. Saunassa aika kului, tulvat laskivat ja kaikki Lapin joet täyttyivät komeista ottihaluisista kaloista.

Aamuyöstä pienempi porukka piipahti reissun könkäällä. Ajettiin suoraan virtojen niskaimujen harjaa saareen, eikä kukaan epäillyt kipparin taitoja. Jälleen vain alamittaisia harreja ja pari parempaa riuhtaisua. Paikka vaikutti kuitenkin todella mielenkiintoiselta, paremmissa olosuhteissa saaressa voisi onnistuakin. Jussi antoi saareen jätetylle (!?) pikinokalle juustomöykyn ja kertoi terveisiä Motokosken verikoiralta.

Kalastuskilpailun voittajaksi perhosteli Markku, joka sai ainoana rehellisen kalan. Kylläkin hauen puukalalla ja vieläpä ennen kilpailua! Hän oli kuitenkin väsytellyt sitä könkään niskalla suurena harrina. Heittokilpailu koostui perinteisesti tarkkuus- ja pituusheitoista. Kolme saunapaljua vietiin eri suuntiin 5 m, 10 m ja 15 m etäisyydelle ja niihin jokaiseen tähdättiin kolme heittoa. Puuskittainen joen suuntainen tuuli teki heittämisen erittäin hankalaksi, ja osumat oli helppo laskea. Paras tulos oli kaikkiaan 3 osumaa. Pituusheitto muistutti mäkihyppyä, sillä suotuisissa tuulissa siima lensi helposti 25 metriä, kunhan sen puuskan selkään onnistui heittämään. Pohjoisen pajupusikoissa kehitetty triple-häsling heitto osoittautui ylivertaiseksi tekniikaksi kokeiltujen single-andersonien ja double-speyn rinnalla. Voittajiksi taituroivat itsensä Timo ja junioreissa Mikko.